Ensimmäinen lokakuuta se alkoi. Se on omistettu pitkäikäisille kaikkialla maailmassa. Se perustuu YK:n ihmisoikeuksien julistukseen. Ketään ei saa syrjiä iän perusteella missään maailman kolkassa, ei edes Suomessa.
Olen vanha, ihan mukisematta voin tunnustaa olevani vanha. Se tarkoittaa elettyjä vuosia verrattuna muiden ihmisten elettyjen vuosien määrään. Se perustuu myös biologiaan. Solut vanhenevat, ihan lupaa kysymättä. Elämän kiertokulku. Minulla on paljon tuttuja, jotka ovat vuosissa minuakin vanhempia, mutta eivät halua olla vanhoja. Heitä ei saa kutsua vanhoiksi. Mitä he haluavat, he haluavat olla nuoria. Valitettavasti oma halu ei riitä, pitäisi keksiä ihmelääke tai kiertää aikakelloa taaksepäin. Kumpikaan toive ei toteudu. Toisaalta ihmisen mieli voi jäädä sinne nuoruusaikaan. Ei pelkästään muistisairauden myötä, vaan ihan oikeasti mieli voi olla eri ajassa ihmisen fyysisen tilan kanssa.
Vanhoja on paljon, kiitos lääketieteen kehityksen. Pitkäikäisyys on tämän päivän iso asia, vaikka ne nykyiset pitkäikäiset syntyivät jo 100 tai 80 taikka 70 vuotta sitten. Ei siis pitäisi olla mikään yllätys. Se vain huomattiin vasta nyt. Mitähän muuta ihmisiltä jää huomaamatta?
EU:n jäsenvaltioissa yli 65-vuotiaita on noin 20 prosenttia väestöstä, siis noin 100 miljoonaa. Se ei ole vielä mitään verrattuna siihen, että maailmassa heitä on yksi miljardi. Lääketieteen kehitys on globalisoitunut siinä missä muukin tiedonkulku. Tämä selittää ihmisten määrän suurta lisäystä.
Vanhuus ei lainkaan tarkoita kyvyttömyyttä. Se ei ole keinutuolissa istumista vanhojen Suomi-filmien Siiri Angerkosken tapaan. Se on monenlaista aktiivista elämää. Joku jaksaa tehdä töitä vielä 80 ikävuoden jälkeen, ajaa autolla, juosta kilpaa. Miten tuo työ mahdollistetaan, kun työelämä alkaa sorsia jo 50-vuotiaita liian vanhoina? Samaan aikaan nuoret ilmoittavat haluavansa elää 100-vuotiaaksi. Se tarkoittaa, että palkkatyö tai yrittäminen jatkuvat pitkälle yli nykyisen eläkeiän rajan. Lain tarkoittaman ikääntyneen ikärajaa voi tarkistaa.
Sitten ovat ne, jotka sairastavat. Sairaus voi viedä toimintakyvyn ja elämänhalun. Sairas vanhus tarvitsee hoivaa ja siihen on hyvinvointiyhteiskunnan pystyttävä vastaamaan. Nyt ei näin ole. Liian moni läheisistämme kärsii sosiaalisesta ja taloudellisesta köyhyydestä. Vanhusta ei voi jättää yksin ongelmiensa kanssa.
Vanhusten viikolla on vietävä vanhus ulkoilemaan, otettava yhteys puhelimella, muistettava. Aktiiviset vanhukset voivat olla yhteydessä niihin, joilla ei ole kahvikaveria. Ja lapset, tulevat vanhukset, heidät on otettava mukaan kahville. Sukupolvesta toiseen.