Hän on ollut julkisuudessa vuosikymmeniä. Minusta hän on aina muistuttanut Suomen pystykorvaa, tuota tavallista pihojen vahtia, joka on tosin nykyään käynyt harvinaiseksi. Nuorempana hän oli, kuten pentukoirat yleensä, vähän liian innokas ärhennellen turhaan ja haukkuen ohikulkijoita, autoja, toisia koiria, mitä tahansa, olipa aihetta tai ei. On häntä uitettu syvissäkin vesissä, ja välillä hän on ollut korvat luimussa ja häntä koipien välissä. Noista ajoista on jo kauan.
Hän on jo vuosia ollut arvokas ja arvonsa tunteva. Todellinen vahtikoira. Turkki on siistissä kunnossa, joskin jo harmaantunut. En tiedä pelottaako häntä milloinkaan, vaikkapa silloin, kun pitää tavata naapurin arvaamaton bullterrieri. Hän säilyttää viileytensä, ei ryhdy haukkumaan, mutta säkäkarvat nousevat harjakseksi, kun bullterrieri näyttää hampaitaan ja murisee hiljaa. Pyyhkiikö hän hikeä otsaltaan tapaamisen jälkeen? Sitä emme tiedä, hän säilyttää ulkonaisen tyyneytensä.
Hän on viime aikoina tavannut muita, isompia koiria. Niin kuin mustan dobermannin, jota hänen täytyi käydä virkansa puolesta tervehtimässä. Sielläkin hän istui näennäisen rauhallisena, heilutti häntäänsä, antoi kättä mutta ei alentunut nuolemaan. Muisteli varmaan siinä seistessään dobermannin vieressä muuatta mukavaa hetkeä paljon tärkeämmän koiran luona. Tämä vanha lassie oli kutsunut hänet vierailulle ja yhdessä oli istuttu takkatulen lämmössä. Ja onhan niitä ollut muitakin, belgianpaimenkoira, jämtlannin pystykorva ja mitä kaikkea. Juttuun on tultu, kun ei liikaa intoile.
Häntä ei aina ole helppoa ymmärtää. Tarvitaankin tulkkeja kertomaan mitä hänen monimutkaiset lausuntonsa tarkoittavat. Hän varjelee reviiriään tarkasti. Hän ärähtää heti, jos arvelee, että hänen tontilleen tullaan, vaikka tulija olisi oman talon väkeä.
Katson häntä, siinä hän seisoo, kuono kohotettuna vainuamassa mahdollista vaaraa, korvat pystyssä kuuntelemassa ympäristön ääniä. Hän on jo vanha, mutta silmissä on vielä virkeä katse.
Jos hän voisi sanoa ääneen, hän sanoisi: ”Minun vahtivuorollani tätä taloa ei yllätetä”.