Tummapintaisessa pöydässä oli kahvikupit ja vesilasit. Pöydän ympärillä neljä tuolia ja kolme ihmistä. ”Mitä haluaisit syödä”, kysyi nuori mies sinutellen kohteliaasti minua vanhaa naista. ”Oikeastaan kahvi ja vesi riittävät”, sanoin ajatellen samaan aikaan vitriinin kaikkia herkkuja ja sitten niitä kaloreita. Olin kutsunut muutamia nuoria keskustelemaan eläkkeistä, erityisesti vanhuuseläkkeistä. He olivat tulleet mielellään, mikä ilmeni siitä, että he olivat ajoissa paikalla.
”Eläkkeet ovat yksi sosiaaliturvan muoto jälkiteollisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, jollaisena Suomeakin on pidetty” totesin vanhan ihmisen itsevarmuudella. ”Ne eläkkeet ovat liian suuria ja me nuoret joudutaan ne maksamaan”, totesi nuori mies samalla varmuudella. ”Kun me kustannamme teidän vanhojen eläkkeitä, meidän saamamme tulot ovat pienempiä kuin mitä ne olisivat, jos ei olisi työantajan eläkemaksuja, maksuja, joita pidätetään palkasta tai jotka työantaja tilittää suoraan eläkeyhtiöille palkkasummien perusteella”, jatkoi puolestaan nuori nainen, myöskin yhtä varmana asiastaan kuin nuori mieskin.
Minäkin jatkoin faktoilla. ”Ette te nuoret kaikkia eläkkeitämme maksa, osa eläkemenoista katetaan jo kerätyillä ja säästyneillä varoilla, joita on satoja miljardeja”, totesin kuivasti. ”Suomalainen eläkejärjestelmä on koko olemassaolonsa ajan ollut rahastoiva, eikä varoja ole saanut käyttää valtion tai muun julkisen yhteisön menojen kattamiseen, vaikka yritystä on ollut” totesin ykskantaan. ”Niitä rahoja on enemmän kuin julkinen velka, sen vuoksi Suomen luottoluokitus ei ole tippunut”, jatkoin kuivaa esitystäni. Tähän ei nuorilla ollut mitään lisättävää, he eivät ilmeisesti olleet ihan perillä eläkkeiden rahoituksesta. He siirtyivät asiassa eteenpäin ja totesivat yhteen ääneen, että heidän eläkkeitään ei kukaan ole maksamassa, koska nyt kulutetaan kaikki säästyneet varat ns. suurten ikäluokkien eläkkeiden maksamiseen. ”Tätä kantaa en hyväksy, väestötilastojen mukaan iso osa suurista ikäluokista ei ole enää nauttimassa eläkkeistä. Ettekö te tunne väestötilastoja?” kysyin muina miehinä. ”Totta kai tunnemme, mehän tiedämme, että kun me olemme vanhoja, ei nuoria enää ole kuin nimeksi”, totesi nuori nainen. Siihen en osannut sanoa mitään. Minun iässäni ei enää mietitä lasten synnyttämistä, mutta miten nämä nuoret. En kehdannut kysyä, koska aihe on vieläkin herkkä monille nuorille. ”Miten näette maahanmuuton ja sitä kautta tapahtuvan väestönlisäyksen”, kysyin jatkaakseni keskustelua. ”Sehän hyvä asia, harmi vain, että osa suomalaisista ei halua tänne kaikkia ulkomaalaisia ja niitä, jotka tulevat, ei erityisesti haluta”, kertoi poika ja mainitsi samalla olleensa ulkomailla töissä. ”Miksette tee asialle mitään” tivasin nuorilta, johon tyttö vastasi, että ”miksi sinä et tee tai sinun sukupolvesi ei ole tehnyt mitään?” Niinpä, ajattelin itsekseni.
Olimme kaikki hetken hiljaa ja nautimme jo kylmenneestä kahvista. ”Ymmärrän huolenne ja sen vuoksi katselin vähän eläkejärjestelmiä eri maissa ennen tätä tapaamistamme”, kerroin nuorille. ”Monissa maissa on erilaisia eläkekattoja eli eläkkeellä on katto tai tuloilla, joista eläke lasketaan, on katto”, kerroin havainnoistani. ”Huomasin myös, että Suomessakin on tehty arvioita eläkkeiden riittävyydestä ja kertymisestä aina vuoteen 2070,” lisäsin. Tätä nuoret eivät olleet huomanneet, vaikka muutoin olivat käyneet tutkimassa samoja tiedon lähteitä. Samoin Suomen eläkejärjestelmää oli arvioitu ja sitä oli pidetty varsin kestävänä, jatkoin. ”Tehän olette silloin eläkeiässä”, muistutin. Luulisi kiinnostavan.
No sen vuoksi tässä kahvipöydässä oltiin. ”Me eläkeläiset maksamme myös veroja eläketuloista” muistutin nuoria. Jopa enemmän kuin vastaavista palkkatuloista maksetaan veroja. Sitäkään nuoret eivät olleet havainnoineet. Niin kuin eivät sitäkään, että valtakunnan veroasteeseen vaikuttavat nostavasti nämä lakisääteiset eläkemaksut. Näin ei ole kaikissa maissa. ”Tämä kaikki edellä esitetty on siellä taustalla, kun puhutaan ikäihmisistä kestävyysvajeena, se on helppo slogan, mikä jää ihmisten mieleen” kerroin nuorille.
Kukaan ei kehtaa esittää vastakysymystä, miksi Suomessa on näin. Missä on väestöpolitiikka? Olisiko pitänyt jättää lääketieteen keksinnöt käyttämättä, olisi keski-ikä laskenut. Tai miksei hoidettu huonosti jo lapsena. Annoin tulla täydeltä laidalta. Ymmärsin nuorten huolen, mutta sitä en ymmärtänyt, että opiskeluista kertyi nykyisin eläkettä jo 17-vuotiaana ja että valtio kuittasi puolet opintolainasta, jos opinnot edistyivät, enkä sitä, että joka sukupolvelle piti rakentaa uusia asuntoloita niin, että jokainen sai oman yksiön. Ja sitten seurasi yksinäisyys. Oliko tämäkin kaikki meidän vanhojen syytä? Tähän vuodatukseeni en odottanut vastausta.
Sehän oli selvää, että minä ja ikäluokkani emme olleet tehneet riittävästi, että tähän väestöongelmaan ei olisi jouduttu. Ihmeekseni huomasin ajattelevani myös, että ikäluokkani oli ehkä sittenkin kasvattanut seuraavasta sukupolvesta itsekkään oman edun tavoittelijan, koska halusimme heille helpomman elämän kuin meillä oli. Mutta oliko se elämä sittenkään helpompaa, ehkä kaikilla sukupolvilla on omat vaikeutensa. Nyt keski-ikäiset lapsemme kasvattivat nuoria, jotka voivat huonosti, vaikka koskaan maan historiassa asiat eivät ole olleet niin hyvin kuin ne ovat nyt.
Toivotin nuorille hyvää jatkoa ja intoa asioihin puuttumiseen ajoissa. Kahvihetki oli päättynyt.