”Otsasi hiessä pitää sinun leipäsi syömän”, sanoi Jumala karkottaessaan ihmisen paratiisista, koska ihminen oli syönyt hyvän ja pahan tiedon puusta.
1.Mooseksen kirja.
”Sparta oli vahva sotiessaan, mutta rauhassa heikko, koska he eivät osanneet olla jouten.”
Aristoteles.
”Työtä, työtä, työtä tehdään, jotta leipää syödään. Työnteko se ihmiselle suo mielen niin iloisen.” Lastenlaulu.
”Mikään ei ole niin mukavaa kuin työnteko.”
Penttilän mummo.
Katsoin vähän aikaa sitten Yle Areenasta kaksi dokumenttia. Toinen oli Otanmäki ja toinen After Work. Olen itse kotoisin Vuolijoelta, jonka alueella Otanmäki, kaivosyhdyskunta ja keskikouluni sijaitsi. Minun kotini oli kirkonkylässä, joka sai elantonsa maataloudesta.
Otanmäen kaivoksen malmiesiintymät oli löydetty jo ennen talvisotaa, mutta itse kaivosta alettiin rakentamaan 1950-luvulla. Koskemattomaan korpeen, soiden keskelle, syntyi kokonainen pieni kaupunki kerrostaloineen ja ostoskeskuksineen. Tähän kaikkeen tarvittiin raakaa miestyövoimaa ja tietysti myös insinöörien ja suunnittelijoiden osaamista. Kaivoskuilut yltivät syvälle kallion uumeniin samaan aikaan kuin 7-kerroksiset asuintalot kohosivat kohti taivasta. Rautatie rakennettiin, samoin koulu, jonka pihalla lapset leikkivät.
”Täällä tytöt kouluttautuvat perheenemännänniksi ja pojat kaivosmiehiksi tai insinööreiksi, kukin taipumustensa mukaan”, todetaan dokumentissa. Kummallakin sukupuolella oli selkeä tulevaisuuden näkymä, elämä Otanmäessä joko perheenemäntänä tai kaivosmiehenä. Katselen tätä työn sankaruutta ihaillen. Tuolloin olivat miehet rautaa, malmia louhittiin, taloja pystytettiin ja rautateitä rakennettiin. Mieleen tulee Suo, kuokka ja Jussi. Alkutuotannon Suomesta siirryttiin teollisuus-Suomeen.
After work- dokumentti käsittelee työn merkitystä tekijälle itselleen. Miten työ muuttuu, kun tekoälyä aletaan käyttää apuna yhä useammissa tehtävissä. Vapautuuko ihminen kokonaan työn tekemisestä, ja mitä se merkitsee. Ihminen voi vapautua työstä myös perimällä tai naimalla rikkaan puolison, tätäkin dokumentissa valotetaan. Elon Musk totesi, että keinoälyn vaikutusten edetessä olisi luotava jonkinlainen universaali kansalaispalkka.
Kuwait on rikas öljyvaltio, jonka kansalaisille taataan työpaikka ja palkka. Työtä ei ole loputtomasti, niinpä normaalisti yhden työntekijän vaatima tehtävä voidaan jakaa kahdellekymmenelle ihmiselle. Dokumentissa seurataan kahden työntekijän, miehen ja naisen vaiheita. Toinen ohjataan työpaikan kellariin, jossa on työpöytiä, mutta ei tietokoneita. Muutaman kuukauden kuluttua mies oivaltaa, ettei häneltä odoteta muuta kuin läsnäoloa ja alkaa tuoda töihin kirjoja ja oman tietokoneen, josta katselee kolmekin elokuvaa päivässä. Turhauttavaa, mutta palkka on hyvä, eikä parempaakaan ole tarjolla. Naispuolinen työntekijä kertoo, että kuuden tunnin työpäivä kuluu omia kirjoja lukien, kolmen kuukauden sisällä hän oli saanut suorittaakseen yhden työtehtävän. Moitteita ei saa, vaikka myöhästyisi kolmekin tuntia.
Öljyvaltion järjestely koskee luonnollisesti vain kansalaisia. Varsinainen työ, fyysisessä merkityksessä, on delegoitu melkein orjan asemassa oleville vierastyöläisille. Edes kotitöitä ei tuolla hyvin palkatulla naisella enää ole. Kotiapulaiset siivoavat, tekevät ruuan, kaitsevat lapsen, jos sellainen on. Miten sitten saa ajan kulumaan? Dokumentin mukaan käymällä ostoksilla ja pelaamalla.
Tällainenko kuwaitilainen paratiisi meitä odottaa, kun keinoälyä sovelletaan yhä useammille aloille? Lapsenlapseni Leo, lukiolainen, kysyi mitä järkeä on opiskella, kun töitä ei saa kuitenkaan.
”Totta kai töitä löytyy, tietenkin riippuu alasta, mitä aiot opiskella”, vastaan hänelle.
”Et ymmärrä, mummi, tekoäly on vallannut kaikki alat ennen kuin ehdin valmistua yhtään mistään”, poika vastaa.
”Opiskele vaikka lääkäriksi, tai juristiksi, niin varmasti töitä löytyy, ja hyväpalkkaisia,” vastaan. ”Sinä et ole enää kartalla, juristien työ hoituu hyvin nopeasti tekoälyllä, sen kun syöttää sille lakikirjan ja oikeustapaukset niin ongelma on ratkaistu sekunneissa. Ja lääkärin työ, nyt jo robotit leikkaavat ja keinoäly tekee diagnooseja, mihin siinä enää lääkäriä tarvitaan.”
Menen melkein sanattomaksi. ”No ehkä ihmistä vielä tarvitaan ohjaamaan sitä robottia”, yritän kannustaa poikaa.
Keinoälystä toivotaan ratkaisua terveydenhuollon työvoimapulalle. Se pystyy vaikkapa kirjoittamaan lääkärin sanelun, etsimään diagnoosiin sopivan lääkityksen. Antamaan ennusteen potilaan sairaudesta. Ja paljon muuta. Sanomalehtien artikkelit ja kuvat saattavat olla jo nyt keinoälyllä tuotettuja. Ainakaan itse en pystynyt arvioimaan, mikä kuva pääsiäisen Hesarissa oli keinoälyn, mikä valokuvaajan tuotosta. Onko ihastelemani romaani kirjailijan luomus, vai keinoälyn? Onko hieno maalaus taidemaalarin vai keinoälyn tekemä? Mihin enää ihmistä tarvitaan? Mihin Leo työllistyy aikuisena? Mitä me teemme, kun emme tee enää työtä? Miten ihminen kestää sitä, että on tarpeeton?
Vaivun yhä synkimpiin aatoksiin ihmiskunnan tulevaisuudesta. Mutta sitten tajuan, meillä eläkeläisillähän on kokemusta työn jälkeisestä elämästä. Mitä minä teen, kun en tee enää työtä? Kaipaanko 1950-lukua, jolloin Suomea rakennettiin kovalla fyysisellä työllä? Koulutuksen avulla pääsin siisteihin sisätöihin, toisenlaisiin kuin vanhempani. En kaipaa.
Yksi etu suomalaisilla on joutilaisuuden kestämisessä. Kesämökit. Siellä saa uurastaa ilman, että keinoäly sotkee kuvioita. Edellyttäen, että kyseessä on vaatimaton mökki ilman mukavuuksia. Veikkaan, että niiden kysyntä tulevaisuudessa tulee kasvamaan.
Keinoäly on uhka ja mahdollisuus. Mutta kenelle? Suurimman hyödyn keräävät amerikkalaiset yritykset. Entä uhka? Atomipommi voi tuhota kaiken elollisen maan päältä. Keinoäly elämän merkityksellisyyden ja sosiaalisen verkoston, joka syntyy työssä ja työstä. Työ on paljon enemmän kuin palkka. Työ antaa mielekkyyttä ja tarkoitusta elämään, työssä olemme tarpeellisia, työssä meillä on työtovereita, työ myös määrittää asemamme yhteiskunnassa. Onnellinen se, joka voi katsoa työnsä tuloksia ylpeänä, tuon minä sain aikaiseksi.
Spartalaiset olivat hyviä sotilaita, mutta eivät kestäneet joutilaisuutta. Ateenalaiset vapaat miehet eivät tehneet työtä vaan keskittyivät filosofiaan, runouteen ja taiteisiin. Sekä sirkushuveihin. Mitä eläkeläiset tekevät? Hoitavat puutarhaa, tekevät käsitöitä, hoitavat lapsenlapsiaan, tekevät vapaaehtoistyötä. Ja ylläpitävät teattereita ja konserttisaleja.
Ehkä se tekoäly ei niin pelottava olekaan!
Ymmärrän hyvin, että kehitystä ei voi kääntää taaksepäin. Automaatio hävitti monia ruumiillisesti raskaita töitä. Tekoäly haastaa asiantuntijatyötä, juuri sitä, mihin on tarvittu monivuotista koulutusta. Tekoälyä ei pitäisi jättää vain teknokraattien huoleksi. Koko yhteiskunnan pitäisi keskustella ja päättää mihin tekoälyä käytetään, mitkä ovat sen rajoitukset, mitkä ovat eettiset koordinaatit. Erityisen tärkeää olisi keskustella siitä, miten tekoäly muuttaa koulutusta, ja miten sen pitäisi muuttaa. Millaiseen maailmaan koulutamme lapsiamme ja nuoriamme.
Kuten ennen vanhaan sanottiin, pitää opiskella elämää, ei vain hyväpalkkaista työtä varten, joka mahdollisesti häviää. Päätän vastata Leon huoleen: ”Opiskele sitä mistä olet aidosti kiinnostunut. Vaikka et saisikaan loistavaa uraa voit ainakin saada eväitä mielekästä elämää varten.”