Viimekesäisellä pohjoisen matkallani poikkesin Muhoksen vuonna 1634 valmistuneessa puukirkossa, joka on vanhin aktiivisessa seurakunnan käytössä oleva kirkko maassamme.
Seisoessani tämän kauniin kirkon keskikäytävällä ajatukseni siirtyivät aikaan, jolloin pohjoisen Ståhlbergin suvun kantaisäksi tituleerattu Gabriel Ståhlberg pääsi toimittamaan kappalaisen virkaa tässä pyhätössä vuodesta 1733 alkaen. Miltä mahtoi tuntua Raumalla pappisperheessä kasvaneesta nuoresta perheenisästä toteuttaa kutsumustaan Pohjois-Pohjanmaalla aikana, jolloin seurakuntalaiset kärsivät Isonvihan julmuuksien seuraamuksista.
Muhoksen väen kokemukset Isonvihan aikana olivat luoneet pelon ilmapiirin seurakuntalaisten keskuuteen. Venäläiset aluevalloittajat olivat tuhonneet ja ryöstäneet taloja. Ihmisiä oli tapettu julmalla tavalla. Kammottavaa oli sekin, että venäläisillä oli Muhoksella Oulujokivarresta siepattujen lasten koontileiri, josta lapsia vietiin Venäjälle orjiksi. Suru lasten kohtalaosta painoi heidän vanhempiaan. Lapsille pystytetyn muistomerkin mukaan ainakin 119 lasta kaapattiin.
Muhoslaisia koettelivat myös katovuodet ja samoihin vuosiin osunut Ruotsin ja Venäjän keskinäinen välien jatkoselvittely eli Pikkuviha. Menneiden vuosien julmuuksista tuskin toipunut väki eli pelon ja nälän keskellä. Seurakuntaa palvelemaan tullut varhainen esi-isäni osasi tuskin aavistaa, millaista raakuutta hän itsekin joutui kohtaamaan Pikkuvihan loppupuolella. Vuonna 1742 kesken jumalanpalveluksen tuli kirkkoon venäläisten viljavaraston löytänyt ruotsalainen sissipäällikkö pyytämään viljasäkkien kuljetusapua niiltä talonpojilta, joiden hevosia oli kirkonpihalla.
Pastori Gabriel Ståhlberg toivoi talonpojilta myötämielisyyttä kuljetuksessa avustamisessa. Jälkipolville säilyneiden tietojen mukaan seurakuntalaiset nostivat kätensä pystyyn ja lankesivat polvilleen kiittämään Jumalaa tositarpeeseen tulleesta viljasta. Venäläiset kostivat viljavarkauden. Yhteensä 20 taloa ryöstettiin ja poltettiin, myös Gabriel Ståhlbergin talo. Hänet vangittiin ja ”hän virui venäläisten tyrmässä yhdeksän viikkoa jalkaraudoissa ja palasi ryysyt päällä seurakuntalaistensa pariin.”
(Raimo Raita sivustolla: www.laitasaari.fi/kappalainen-gabriel-stahlberg/ luettu 27.7.2023)
Karu kokemus vihollisuuksien keskellä ei vaientanut kappalaista eikä hänen jälkipolviaan. Suvun tunnetuin yhteiskunnallinen vaikuttaja on ollut pastori Gabriel Ståhlbergin neljättä jälkipolvea edustanut presidentti K.J.Ståhlberg. Kauhunhetkiä lienee hänkin kokenut ainakin silloin, kun häntä sisäpolitiikkamme sekavina vuosina lähdettiin kyyditsemään kohti itärajaa.
Kauniin keltaisen puukirkon viereen pystytetyn edesmenneiden muistoristin äärellä viipyessäni kysyin: Kuinka moni vaikuttaja joutuukaan maksamaan henkilökohtaisilla kärsimyksillään pyrkimyksistään toimia hyvässä tarkoituksessa?